Kun pohdin hyvää, onnistunutta viestintää, haluan ensin kirjoittaa pari sanaa epäonnistumisesta. Olen nimittäin saanut paikkailla erilaisia tilanteita vuosien varrella rooleissani niin tiedottajana, esihenkilönä, viestintäjohtajana kuin myös viestinnän konsulttina. Ja myönnettävä se on: olen itsekin mokannut.
Mokaaminen tuntuu aina yhtä kamalalta, vaikka se on aivan inhimillistä. Eihän meistä kukaan halua haparoida tärkeällä hetkellä. Onneksi ulospäin ei näy, miten vatsanpohjalta kouraisee. On tylsää tunnustaa, että nyt ei mennyt viestintä ihan putkeen. Mutta niinkin voi käydä, eikä siihen maailma kaadu. Aika harvoin tilanne on toivoton.
Suurin moka, minkä voit akuutissa tilanteessa on se, että et tee mitään. Yrityksen eli meidän ihmisten siellä töissä on mahdollisessa kriisitilanteessa kyettävä toimimaan ja kerrottava se, mitä tilanteesta tai asiasta tiedetään ja se, mitä voidaan kertoa.
Millaista on johtaa viestintää kriisissä?
Joskus unohdan itsekin, että harva viestinnän ammattilainen on johtanut viestintää yrityksessä, joka on valtavan mediakiinnostuksen ja yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä yli vuoden ajan.
Minä olen.
Muistan hyvin sen iltapäivän, kun aloitin vuokrajohtajana. Sain käteeni useita toimittajien jättämiä soittopyyntöjä. Työpuhelimeni oli vasta latautumassa, kun jo soitin ensimmäiseen numeroon. Ja siitä hetkestä alkoi tiivis yhteistyö median kanssa. Samalla alkoi yrityksen toimintaan perehtyminen, tiedonkeruu, monenmoisiin kyselyihin vastaaminen, taustoittavien Q&A-materiaalien ja kirjoittaminen, you name it.
Tuon reilun vuoden aikana rakensin tyhjästä toimivan strategisen organisaatioviestinnän mallin nopeasti monisatapäiseksi kasvaneelle sote-yritykselle, joka ensimmäisenä yksityisenä toimijana avasi vastaanottokeskuksia Suomessa vuonna 2015. Lopulta yrityksen kehitystyötä tekivät yhdessä johtoryhmä ja tiimien valitsemat strategialähettiläät, mikä on jo sitten oman tarinan aihe.
Tilanne Suomessa oli poikkeuksellinen ja yhteiskunnallinen tarve kaikelle turvapaikanhakuun liittyvälle tiedolle oli valtava. Teimme yksityisenä yrityksenä jotakin aivan uutta, mikä herätti kysymyksiä, ihmettelyä, epävarmuutta, myös vastarintaa. Tarve kasvavan organisaation sisäiselle viestinnälle oli myös valtava, koska oli henkilöstön ja toimipaikkojen määrä kasvoi nopeasti.
Siksi kaikki kevään uutiset sotapakolaisista ovat koskettaneet minua syvästi myös ammatillisesti. Monenlaiset muistikuvat ovat palanneet mieleeni.
Voiko viestintä onnistua?
No voiko viestintä onnistua? Tottakai voi. Vähintäänkin sattumalta. Tunnetussa Wiion laissa sanotaan, että ”yleensä viestintä epäonnistuu paitsi sattumalta”. Onnella ja onnistuneella ajoituksella on siis merkityksensä.
Onnistunut viestintä, myös kriisiviestintä, vaatii perehtyneisyyttä ja asioiden selvittämistä, rehellisyyttä sekä tavoitettavuutta. Myös nopeutta ja arkiviestinnän hyvää hoitoa. Väitänkin, että kun yritys hoitaa arkisen viestinnän työntekijöille ja tärkeimmille sidosryhmilleen riittävän hyvin, on yrityksellä minimivalmiudet hoitaa kriisiviestintä onnistuneesti.
Olen siinä määrin marinoitunut get your hands dirty -asiantuntija, että tiedän mistä puhun, kun aiheena on kriisiviestintä ja erilaisten sidosryhmien kanssa luoviminen. En puhu enkä luennoi teoriaa tai valmenna jostakin ylhäältäpäin.
Ota yhteyttä luottamuksella. Keskustellen selviää parhaiten, miltä yhteistyö tuntuisi. Tiedän, että voit kääntää kriisiviestinnän mahdollisuudeksi.